Tunnelmia laulunopettajan äitiyslomalta

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Jännittävää! Pitkään olen tätä harkinnut (kuulemma uudet bloggaajat ovat ainakin kaksi vuotta asiaa ensin harkinneet… tämä pätee kyllä minun kohdalla), mutta nyt oli hyvä hetki aloittaa. Nuorena olin erinomainen kirjoittaja, josko siitä olisi vielä joku rahtunen jäljellä.

Kirjoittelen tätä täältä etäpäiväkodin ja vauva-arjen kaaoksen keskeltä, keskellä historiaan jäävää koronakevättä 2020. Kohta viisi vuotta täyttävä esikoispoikani syö aamiaista laskien cashew-pähkinöitään uudelleen ja uudelleen, ja kohta kuusi kuukautta täyttävä kuopuspoikani pyörii leikkimatolla ympyrää. Mies on yläkerrassa etätöissä. Minulla on kuppi kahvia ja juuri nyt rauhallinen hetki. Aamu-tv tuuttaa koronaa ja koronaa.

Yrittäjä-äiti, opiskelijaäiti, niitä minä olen. Enkä ole mikään ihan nuori äiti, on tullut tuota elämää jo nähtyä ja koettua. Ruuhkavuodet… päivät juoksevat, koko ajan on aamu tai ilta. Mitään ei ehdi tehdä, vaikka koko ajan tekee jotain. Lempparivuodenaikojen perään ei tarvitse nyyhkiä, kun ei-lempparivuodenajatkin kestävät niin vähän aikaa, uutta vuodenaikaa pukkaa koko ajan. Aika juoksee. Lapset kasvavat. Hei nyt on se kevät, se minun lempivuodenaikani! Ehdinkö nauttia siitä? Ehtisikö nyt todellakin nauttia siitä?

Laulaminen. Intohimo ääni-instrumentin huoltoon, ongelmanratkaisuun, laulutekniikan edistämiseen. Ei kuitenkaan oman, se intohimo hävisi jo kauan sitten. Välillä se on tullut takaisin, välillä taas hukkunut. Tällä hetkellä elän välivaihetta. Tekee mieli laulaa, mutta ei ole niin paljoa omaa aikaa ja rauhaa, että voisin. Lapsille laulelen ja esittelen Omituiset äänet -repertuaariani. Ette usko, kuinka hyvin Omituiset äänet -repertuaarillakin pystyy pitämään instrumenttia perusvalmiudessa..!

Ennen tätä koronakriisiä ehdin aloittaa sunnuntaityöt. Se oli virkistävää. Sain muutamia uusia, innostavia, oppilaita. Pieni piipahdus töiden pariin kerran viikossa tuntui hyvältä. Myös yksinyrittäjän talous vaati opetustyön aloittamisen edes pienessä määrin. Mutta sitten, mitä ihmettä tapahtuikaan! Pandemia lähti leviämään, ja myös Ääniateljee joutui sulkemaan hieman raottuneen ovensa.

Etäopetus on nyt päivän sana. Tapoja opettaa laulua etänä on muutamia. Digiloikka. Digi digi. Nyt se loikka on pakko tehdä! Wish me luck..!

// Ääniateljeen Salla