Voiko laulutaidoton oppia laulamaan?

Niin, siinäpä kysymys. Lue tämä tarina laulutaidottomuudesta!

”’Äiti, ole hiljaa, et osaa laulaa!’ sanoi teini-ikäistyvä lapsi minulle kyllästyneenä. Enkä minä sitten enää laulanut. Olin todellakin hiljaa: en laulanut kahteenkymmeneen vuoteen. Ei siinä mitään, pidin laulamisesta todella paljon. Mutta rakkaan ihmisen palaute koski sydämeen.

Lapsethan eivät valehtele. ’Totuus tulee lapsen suusta’ vai miten se nyt meni. En laulanut, koska se kuulosti niin kamalalta. Haave kuoroharrastuksesta tai jopa yksinlaulutunneista jäi taka-alalle. Jos oma lapsi ei kestä kuunnella, ei kukaan kestä.

Lapsethan muuttivat ajan myötä pois. Heistä tuli aikuisia. Minusta oli tullut keski-ikäinen nainen, kävin päivätöissä, harrastuksekseni olin löytänyt pilateksen, josta pidin kovasti. Kävin klassisen musiikin konserteissa, joskus myös oopperassa tai baletissa. Suuria elämyksiä!

Joskus uskalsin päästää ajatukseni myös ihastelemaan oopperalaulajien taiturillista äänenkäyttöä. Jotkut ne vaan osaavat! Ollapa minullakin tuollainen syntymälahja, laulun lahja.

Internet-aikakautena kerran silmiini pompsahti mainos laulun alkeiskurssista.

”Oletko laulutaidoton? Kaikki voivat oppia käyttämään ääntään paremmin! Kaikki voivat nauttia laulamisesta! Kaikki voivat oppia uusia taitoja!” kuulutti mainos pontevasti.

Minua epäilytti. Luin kuitenkin mainostekstin.

Mainoksessa oli asiakaspalautteita. Kehuttiin, kuinka hankalalta tuntunut äänenkäyttö olikin kurssilla helpottunut. Kerrottiin, kuinka kurssi oli avannut täysin uuden käsityksen laulamisesta. Ihanko totta..? Oli vaikea uskoa.

Näin mainoksen seuraavana päivänä uudestaan. Ja taas seuraavana päivänä. Katsoin kurssin aikataulua, katsoin kurssin paikkaa, katsoin hintaa. Katsoin kurssin sisältöä.

Niin, aikahan sopi minulle. Paikka sopi minulle. Minulla oli varaa ostaa kurssi. Epäröin silti, sydämessäni oli edelleen suuri arpi enkä löytänyt sieltä uskoa itseeni.

Viikko sen jälkeen kun olin nähnyt ensimmäisen mainoksen, tein päätöksen osallistua kurssille. Eihän siinä mitään menetä, ajattelin. Jos olen toivoton tapaus, pääsenpä ainakin osoittamaan sen mokomalle itseriittoiselle kurssinpitäjälle. Jotkut ovat vain toivottomia! Ähäskutti!

SoivaSinä! Laulun alkeiskurssi sopii kaikille laulusta kiinnostuneille, myös ujoille, ääniongelmaisille ja ”laulutaidottomille”.

Koitti kurssipäivä. Minua jännitti. Olin saanut viikkoa ennen kurssia ennakkotehtävän, jota en ollut uskaltanut tehdä. Olisi pitänyt laulaa. Sekin nolotti. Nolompaa olisi kuitenkin ollut jättää menemättä, joten hyppäsin autonrattiin ja ajoin kurssipaikalle. Ulos autosta, ovesta sisään, lähimpään penkkiin takapuoli. Aikamoinen saavutus!

Vilkaisin ympärilleni ja rentouduin hiukan. Ihan tavallisennäköisiä ihmisiä, eri ikäisiä, miehiä ja naisia ja ehkä niitä ”muitakin”. Joku hymyili hermostuneesti, joku tervehti minua reippaasti, muutamat höpisivät innokkaasti keskenään. Ehkäpä nuo tunsivat jo toisensa, ehkä ei.

Minä tervehdin vaisusti minua tervehtinyttä. Tervehdin myös sitä hermostunutta hymyilijää. Taisin olla itsekin hermostunut hymyilijä.

Opettaja tuli paikalle. Hänkin vaikutti vähän omituiselta, hyöri ja pyöri siinä hetken papereidensa kanssa. Sillä on varmaan joku adhd, ajattelin. Eikös taiteilijoilla ole aina jotain häiriöitä päässä. Enpä tiedä. Ei nyt kauheasti heti vakuuta, mokoma häärä.

Sitten se opettaja alkoi puhua. Kurssi alkoi.

Aluksi meidät jaettiin pieniin ryhmiin keskustelemaan siitä, miksi olimme kurssille tulleet. Huomasin, että ihmisillä oli moninaisia tarinoita taustallaan, mutta jokaisen tarinasta löysin jotain tuttua. Olipa paikalla myös muutama täysin kaltaiseni, keski-ikäinen laulamisen kauan sitten lopettanut nainen.

’En ole laulanut koska en osaa.’

Purimme keskusteluja opettajan kanssa. Olo alkoi olla levollinen ja toiveikas. En ollut yksin!

Opettaja pohjusti kurssia kertoen äänenkäytön perusteista syvällisemmin.

’Laulamista voi oppia kuka vain, aivan kuten mitä tahansa muutakin. Ihminen on aina kykeneväinen oppimaan uutta!’

Teimme harjoituksia: lämmittelimme kehoa, vahvistimme hengityslihaksia, etsimme palleahengitystä, aktivoimme sisäänhengitystä tapahtumaan oikein.

Teimme harjoituksia äänellä, ensin pienin hyminöin, sitten isommin. Kokeilimme harjoitteiden kautta laulumelodioita. Samalla piti tehdä kaikenlaista outoa keholla. Outoa, mutta hauskaa, vapauttavaa ja oikein mukavaa!

Kävi myös ilmi, että pilatesharrastuksestani oli todella hyötyä laulamiselle: minun oli helppo tunnistaa mitä kehossani tapahtui. Syvät lihakseni olivat myös hyvässä kunnossa.

Kesken kurssin se iski kunnolla tajuntaan: minä lauloin! Kahdenkymmenen vuoden jälkeen minä lauloin, minä nautin laulamisesta, ja olin niin syvällä kurssin pyörteissä, etten edes miettinyt miltä se mahtaa kuulostaa. Sillä ei ollut edes väliä.

Jokainen terve ja soiva ääni on kaunis. Jokainen saa laulaa.

Kyllä minä sen nyt uskoin.

Lähtiessäni ajamaan takaisin kotiin kurssin jälkeen tein päätöksen: minulla on lupa laulaa, minä aion laulaa. Täältä tullaan, uusi laulava minä!”

Laulaminen tuo kehon ja mielen hyvinvointia kaikille! Jos haluat laulaa, ryhdy laulamaan.

Tämä kertomus on fiktiivinen kokoelma vuosien varrella kuulemistani tarinoista. Olen kuullut niitä lukemattomia. Laulaminen on luontainen tapa ihmiselle ilmaista itseään eikä tätä luontaista oikeutta tulisi kenenkään rikkoa.

Onko kertomuksessa tuttuja piirteitä?

Kurkkaa Ääniateljeen SoivaSinä! Laulun alkeiskurssi ja mieti rauhassa, haluaisitko itsekin muuttaa käsityksesi laulamisesta. SoivaSinä! -kurssille voi aina osallistua myös etäyhteydellä.

Lue myös aikaisempi postaukseni Laulutaito ja laulutaidottomuus.

..joka tapauksessa, LAULA jos sinua laulattaa! Laulutaidoton muuttuu laulutaitoiseksi vain laulamalla.

Rakkain terkuin ja halauksin Ääniateljeen Salla

Miksi ääntä kannattaa avata?

Hahaa! Mielenkiintoisen otsikon valitsin. Näet aina oppilailleni kerron, että äänen ”avaus” on hieman harhaanjohtava ilmaisu. Mitä siinä avataan? Miten ääni aukeaa? Mistä se aukeaa?

Äänen lämmittely, ei äänenavaus

Luit oikein! Äänenkäyttö on lihastyötä, vieläpä hyvin kokonaisvaltaista sellaista. Jos lähdet lenkille, kuntosalille tai jumppaan, aina ensin lämmitellään lihaksia. Muutoinhan ne vaurioituvat. Päivänselvä asia!

Oletko tullut ajatelleeksi, että sama pätee äänenkäyttöön? Lämmitellään ensin äänentuottoon tarvittavat lihakset: äänentuottolihakset ja hengityslihakset. Ja ehkäpä jotain muutakin. Näin pidetään huolta siitä, että äänenkäyttö pysyy terveenä ja ääni lähtee toimimaan paremmin ja vaivattomammin.

Äänenkäytön harjoittaminen on hauskaa, kokeile vaikka!

Miten ääntä lämmitellään?

Voit aloittaa ensin lämmittelemällä kehoasi. Pyörittele hartioita molempiin suuntiin, kurottele hetki vuorokäsin kohti taivasta kuin yrittäisit poimia tähdet taivaalta (älä pidättele hengitystä!), pyörittele sitten vielä hetki lantiotasi. Voit vielä venytellä hetken hartioitasi ja lonkankoukistajiasi dynaamisesti pumpaten.

Lämmittele sitten hengityslihaksiasi: läähätä hetki kuin koiranpentu, voit työntää kielenkin ulos suustasi. Kylkivälilihakset herkistyvät ja aktivoituvat! Hengitä sitten nenäsi kautta sisään kuin haistaisit jotain, paina käsilläsi avautuneita kylkiäsi ja sihise sitten ulos niin pitkään kuin se tuntuu miellyttävältä. Toista harjoitus muutaman kerran, anna sisäänhengityksen tapahtua ”kuin itsestään” nenän kautta sihinäfraasien välissä. Näin vahvistat sisäänhengityslihaksiasi ja pidennät ääntöfraasiasi.

Lämmittele sitten vielä purulihakset ja ääni: mumise m-äänteellä kuvitellen suussasi olevan jotain hyvää. Anna äänesi kommentoida, tunne aistimuksen mielihyvä. Anna m-äänteen liu’uskella ylös ja alas vapaasti. Kokeile samaa myös ng-äänteellä!

Miltä äänenhuoltoharjoitukset tuntuvat?

Jos haluat lisää harjoituksia, tilaa TÄÄLTÄ E-kirja SoivaSinä! Opas hyvään äänenhuoltoon ja ääniergonomiaan! Opas on selkeä ja tiivis paketti tietoa ja harjoituksia. Neljä tärkeintä treeniä on koottu videolinkeiksi. Pääset harjoittelemaan heti ja tehokkaasti.

Hyviä äänenlämmittely- ja äänitreenihetkiä (”äänenavaushetkiä”) sinulle!

Toivottaa Ääniateljeen Salla

Laulutaito ja laulutaidottomuus

Pidätkö itseäsi laulutaitoisena vai laulutaidottomana? Millä perusteella olet laulutaitoinen tai laulutaidoton?

Jossain määrin tuntuu olevan mielipidekysymys, kuka ”osaa laulaa”. Suodaanko titteli ”laulutaitoinen” ainoastaan ammattilaulajille ja poptähdille? Pitääkö olla kiinnitys oopperataloon, jotta voi sanoa itseään laulutaitoiseksi? Entäpä harrastelijakuoroon koelaulun kautta pääseminen? Tai se tunne, kun suihkussa tai autolla ajaessa laulaessasi koet laulamisen vapautuneemmaksi ja helpommaksi, oletko silloin laulutaitoinen?

Onko oikeutettua laulaa vain, jos on määritelty laulutaitoiseksi tavalla tai toisella? Kuka sinut on määritellyt, joku toinen vai sinä itse?

Saako laulaa, vaikka on laulutaidoton?

Tutkimusten mukaan ”laulutaidottomuus” johtuu ennen kaikkea siitä, että ihminen uskoo omaan laulutaidottomuuteensa niin kovin, että tekee siitä totta. Kun näitä ”lukkoja” päästään sitten avaamaan sekä etsimään erilaisia työkaluja äänenkäytölle, kehittyy laulutaito yllättävänkin nopeasti. Ihmisaivot oppivat koko ajan uutta, laulutaito ei ole siinä poikkeus!

Minulle on tullut paljon ”laulutaidottomia” ihmisiä laulutunneille. Laulutunneilleni on epäilemättä myös jättänyt tulematta lukematon määrä laulutaidottomaksi itsensä määritteleviä ihmisiä. He ehkä haluaisivat laulaa, mutta eivät tule ajatelleeksikaan voisivansa oppia. Tai että heillä olisi edes oikeus laulaa, koska eivät koe osaavansa.

”Äiti ole hiljaa!” kertovat monet perheenäidit lastensa heille sanoneen. Puolisot ovat kommentoineet, vanhemmat ovat kommentoineet, koulussa opettajat… lista lauluilon sammuttajista ja sammumisista on loputon.

Onko sinulla laululukkoja? Miten saisit ne auki?

Voit uskoa, kuinka minua harmittaa ihmisen puolesta, kun tällainen ”laulutaidoton” lähtee tunnilla erilaisia asioita kokeilemaan, ja kas – hän laulaa! Hän osaa laulaa! Mikä menetys onkaan ollut se, ettei hän ole laulanut.

Sitten on vielä sellaiset tapaukset, jotka ovat niin pahasti laulullisesti lytättyjä, etteivät usko omaan osaamiseensa laulaessaan jo vaikka mitä. Laulamiseen liittyvä tunnelukko eli laululukko on lujassa. Kuinka surullista!

Vakaa, vilpitön usko omaan laulutaidottomuuteen on hyvä esimerkki laululukosta, jonka avattuaan ihminen pääsee eteenpäin laulutaitonsa kehittämisessä uskomattoman ison harppauksen.

Sinä saat laulaa, ja laulamisesi on hyvää!

Laulaa voi monella tasolla. Laulutaito on kehittyvä taito aivan kaikilla. Myös ammattilaulajan on treenattava ja huollettava ääntään jatkuvasti: laulaja ei ole koskaan ”valmis”. Jos olet sitä mieltä, ettet osaa, kartoita ensin, MITÄ et osaa, ja hae sitten itsellesi apua osaavalta, ammattitaitoiselta tasolta.

Jokainen voi olla laulaja omalla tasollaan.

Joten, jos haluat laulaa, ryhdy laulamaan! Laulu kuuluu kaikille, myös sinulla on oikeus nauttia siitä. Laulutaidotonkin oppii laulamaan, jos vain laulaa.

Tunnelmia laulunopettajan äitiyslomalta

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Jännittävää! Pitkään olen tätä harkinnut (kuulemma uudet bloggaajat ovat ainakin kaksi vuotta asiaa ensin harkinneet… tämä pätee kyllä minun kohdalla), mutta nyt oli hyvä hetki aloittaa. Nuorena olin erinomainen kirjoittaja, josko siitä olisi vielä joku rahtunen jäljellä.

Kirjoittelen tätä täältä etäpäiväkodin ja vauva-arjen kaaoksen keskeltä, keskellä historiaan jäävää koronakevättä 2020. Kohta viisi vuotta täyttävä esikoispoikani syö aamiaista laskien cashew-pähkinöitään uudelleen ja uudelleen, ja kohta kuusi kuukautta täyttävä kuopuspoikani pyörii leikkimatolla ympyrää. Mies on yläkerrassa etätöissä. Minulla on kuppi kahvia ja juuri nyt rauhallinen hetki. Aamu-tv tuuttaa koronaa ja koronaa.

Yrittäjä-äiti, opiskelijaäiti, niitä minä olen. Enkä ole mikään ihan nuori äiti, on tullut tuota elämää jo nähtyä ja koettua. Ruuhkavuodet… päivät juoksevat, koko ajan on aamu tai ilta. Mitään ei ehdi tehdä, vaikka koko ajan tekee jotain. Lempparivuodenaikojen perään ei tarvitse nyyhkiä, kun ei-lempparivuodenajatkin kestävät niin vähän aikaa, uutta vuodenaikaa pukkaa koko ajan. Aika juoksee. Lapset kasvavat. Hei nyt on se kevät, se minun lempivuodenaikani! Ehdinkö nauttia siitä? Ehtisikö nyt todellakin nauttia siitä?

Laulaminen. Intohimo ääni-instrumentin huoltoon, ongelmanratkaisuun, laulutekniikan edistämiseen. Ei kuitenkaan oman, se intohimo hävisi jo kauan sitten. Välillä se on tullut takaisin, välillä taas hukkunut. Tällä hetkellä elän välivaihetta. Tekee mieli laulaa, mutta ei ole niin paljoa omaa aikaa ja rauhaa, että voisin. Lapsille laulelen ja esittelen Omituiset äänet -repertuaariani. Ette usko, kuinka hyvin Omituiset äänet -repertuaarillakin pystyy pitämään instrumenttia perusvalmiudessa..!

Ennen tätä koronakriisiä ehdin aloittaa sunnuntaityöt. Se oli virkistävää. Sain muutamia uusia, innostavia, oppilaita. Pieni piipahdus töiden pariin kerran viikossa tuntui hyvältä. Myös yksinyrittäjän talous vaati opetustyön aloittamisen edes pienessä määrin. Mutta sitten, mitä ihmettä tapahtuikaan! Pandemia lähti leviämään, ja myös Ääniateljee joutui sulkemaan hieman raottuneen ovensa.

Etäopetus on nyt päivän sana. Tapoja opettaa laulua etänä on muutamia. Digiloikka. Digi digi. Nyt se loikka on pakko tehdä! Wish me luck..!

// Ääniateljeen Salla